Neulefestareilla
Tänä vuonna olen kesäreissuillut vain kotimaan maisemissa. Sana vain on tosin tässä yhteydessä huono, sillä reissuni ovat olleet mahtavia. Toissaviikonloppu kului Turun Ruisrockissa (neuletyö tiettykin mukana festarirepussa), viime viikolla matkasin ensin vanhempieni luo Mikkeliin ja sieltä lauantaina Jyväskylään Jyväskylän Kesän Neulefestareille!
Neulefestaripäivä alkoi omalta osaltani Veera Välimäen mainiolla Rakkaudesta raitoihin -kurssilla. Nopeasti vierähtänyt kolmetuntinen oli nimensä mukaisesti omistettu raidoille: miten lisätä neuleisiin raitoja, millaisia eri tapoja värin vaihtamiseen on, miten valita värit… Kurssi oli ihanan inspiroiva ja opetti monen monta uutta tekniikkaa. Erityisesti innostuin puolenvälin raidoista, joita on hyödynnetty esimerkiksi Veeran ohjeessa Halfway There.
Kurssin lopussa koin myös ahaa-elämyksen briossi- eli patenttineuleen suhteen. Sehän on tosiaankin vain tavallista patenttineuletta, eli ei ollenkaan niin haastavaa kuin neuleen ulkonäöstä voisi arvailla. Olisi kannattanut tutustua tekotapaan aiemmin… Tein jo parikin pientä harjoitustyötä, että sain tuntumaan siihen, miten pääväri ja kontrastiväri valmiissa neulepinnassa vuorottelevat – omanlaistaan raitaa kun kaksivärinen patenttineulekin on.
Kurssin jälkeen suuntasin lankamarkkinoille Toivolan vanhaan pihaan. Oli huikeaa päästä ihastelemaan runsasta valikoimaa ja nähdä eri lankamerkkien kauniita sävyjä livenä. Netistä katsottaessa sävyt kun eivät koskaan toistu täysin realistisina.
Ikimuistoisimman vaikutuksen teki Kässäkerho Pom Pom. Kuopiolainen kässäkerho oli muutes tehnyt vaikutuksen myös Hupsistarallaa-blogin Terhiin. Itse kuulin Kässäkerho Pom Pomista ensimmäisen kerran kuopiolaislähtöiseltä ystävältäni Marilta (terkkuja ja kiitos vinkistä), joten halusin tsekata myyntipöydän huolella.
Katseeni vangitsivat etenkin Pom Pom -tuotteet, siis ä-ly-i-ha-nan väriset kotimaassa (ja arvatenkin juuri Kuopiossa) värjätyt langat. Ensin ihastelin ”sattumia sisältävää” Donegal Sockia, mutta BFL Sockin sävyt veivät lopulta voiton. BFL eli Bluefaced Leicester kiehtoi myös materiaalina. Saas nähdä pääsevätkö vihertävä ja kellertävä lanka samaan työhön, vai eroaako kaksikon matka lopulta.
Piipahdus lankakauppa TitiTyyssä oli myös antoisa. Upean valikoiman ohella kaupparakennus itsessään oli ihastelun arvoinen, ja rakennus sijaitsi siis Toivolan vanhan pihan laidalla, eli juurikin paraatipaikalla.
TitiTyystä tein hieman ”tylsiä” ostoksia, eli Madelinetoshin Tosh Merino Lightia sävyssä Onyx (lue: mustaa lankaa). Lisäksi hankin pari vyyhtiä Tukuwoolia aiemman varastoni täydennykseksi, nyt on mistä neuloa syksyllä kirjoneulelapasia. Tukuwoolin uudistettu värikartta on muuten ihanasti nimetty, omia suosikkeja ovat uupo, ujo ja syli.
Päivällä TitiTyyssä oli melkoinen tungos. Piipahdinkin sisällä vielä uusiksi juuri ennen kotiinlähtöä, jolloin sain napattua kuvan ilman väenpaljoutta. TitiTyyhyn ja Jyväskylään haluan kyllä palata joskus tavallisena arkipäivänä oikein ajan kanssa. Kaupungissa vieraileville suosittelen myös mahtavaa paperikauppaa nimeltä Harjun Paperi osoitteessa Yliopistonkatu 6 B.
Lankaostosten jälkeen ohjelmassa oli fiilistelyä, lasillinen valkoviiniä ja kahvittelua. Festareiden iltajuhlaan en osallistunut, sillä paluukyytini Mikkeliin lähti jo klo 17. Sekään ei tosin harmittanut, sillä Jyväskylästä suuntasin vanhempieni kesämökille Mikkelin lähistölle, ja menimme vielä illan päälle sienimetsään. Kaikkinensa mahtava päivä siis.
—
Jyväskylä Summer Knit Festival 2016, absolutely fabulous!
